Minulla riittää tässä elämässä paljon haaveita. Milloin mitäkin. Olisinpa laihempi, haluttavampi, rikas, nuori ja kaunis. Kaiken laista sitä ihminen haaveilee. Jos nämä haaveet sitten toteutuisi niin tulisinko siitä sitten onnellisemmaksi? Mitähän se onni oikein on? Sitä moni on varmaan miettinyt elämänsä aikana. Onkohan se onni yleensä niin lähellä että edes itse ei sitä huomaa? Se on niin lähellä että onni on läsnä joka päiväsessä arjessa?

Sen ainakin tiedän milloinkas onni on lähellä sydäntäni on se hetki jolloin saan köllötellä ja kainalossani köllöttelee myös poikani jonka kanssa sitten katsomme töllötintä.  Monesti olen pohtinut sitä että, olenkohan minä tarpeeksi hyvä äiti?  Nimittäin rakastan ylitse kaiken poikaani se on minun koko maailmani. Nuorempana olin sitä mieltä että, en halua ikimaailmassa lasta itselleni. No nyt minulla on poika joka on uskomattoman rakas minulle. En olisi ikinä uskonut että, äidin rakkaus on tälläinen tunne.  Sitä tekisi mitä vain oman pienokaisen eteen.

Jotenkin olen alkanut ymmärtää omaakin äitiäni paremmin kun itsestäkin on tullut äiti. Jopa oma äitini on tullut minulle uskomattoman rakas. Nyt vain toivon sitä että, minustakin tulisi hyvä äiti, niin kuin minun äiti oli minulle.